Jari Lyytimäki
Kuka enää muistaa että, vielä alkutalvesta keskustelu ilmastonmuutoksesta kävi kuumempana kuin koskaan? Loppuvuoden 2018 ja alkuvuoden 2020 välillä Helsingin Sanomat uutisoi ilmastokysymyksistä joka kuukausi keskimäärin noin 120 jutussa. Maaliskuusta 2020 alkaen ilmasto sai väistyä vielä ahdistavamman huolenaiheen tieltä, kun korona valtasi otsikot.
Ilmastoriskit eivät kuitenkaan hävinneet minnekään. Päinvastoin, vuoden 2020 aikana on saatu entistäkin synkempiä tietoja ilmastonmuutoksen etenemisestä. Samalla ilmastopolitiikan puhti näyttää lopahtaneen, eikä esimerkiksi hallitusohjelman kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden saavuttaminen ole ollenkaan itsestäänselvää. Myös kansainvälisten kehitystavoitteiden, kuten YK:n Agenda 2030 -tavoitteiden toteutuminen vaikuttaa entistä epätodennäköisemmältä.
Toivon pilkahduksiakin löytyy. Keväällä uutisoinnissa huomiota herätti taivaan kirkastuminen ja ilman raikastuminen monissa saastuneissa kaupungeissa ympäri maailmaa, kun liikenne väheni ja saastuttavia tuotantolaitoksia seisautettiin. Monet suomalaisetkin ovat löytäneet lähiluonnon virkistysmahdollisuudet ja niin valtamedioissa kuin somepäivityksissä on pohdittu myös pakkopysähtymisen hyviä puolia. Poikkeustila nostaa esiin elämän tärkeitä asioita, joista on syytä puhua. Millaisten epävarmuuksien kanssa voimme elää ja miten osaisimme välttää sietämättömät suuret riskit ja korjaamattomat haitat?
Uutisista on liian vähän apua tässä pohdinnassa. Valeuutiset ja epävarmuutta lietsovat klikkiotsikot ovat vain osa ongelmaa. Syvempi ongelma on, että journalistisista kriteereistä kiinni pitävän uutismedian kyky rakentavaan keskusteluun muutosten suuruusluokasta, epävarmuuksista ja yhteenkytkennöistä on kovin rajallinen. Uutisen kun pitää kertoa tarkasti rajattu, ajantasainen ja tiiviisti esitetty asia nykytodellisuudesta. Tällaiset tiedonpalat johtavat herkästi jäsentymättömään informaatiotulvaan, jossa kaikki on totta, mutta mikään ei ole merkityksellistä.
Ehkäpä uutisoinnin tärkein tehtävä ei olekaan kertoa luotettavasti, miten maailma makaa. Vielä tärkeämpää on se, miten uutisointi kehittää kykyämme kuvitella parempi tulevaisuus ja taitoamme arvioida sitä, mitä tällaisen tulevaisuuden toteuttaminen vaatii.
Koronapandemia antaa konkreettista esimakua siitä, miten arvaamattomasti yhteiskunta voi muuttua. Ilmastonmuutos on vielä isompi muutoshaaste. Jo nyt on nähtävillä, että yhteiskuntamme voi muuttua jokseenkin hallitusti ennakoivaa ilmastopolitiikkaa toteuttamalla tai jokseenkin hallitsemattomasti ilmastonmuutoksen seurauksena.
Kirjoitus perustuu Ilmansuojelupäivillä 19.8.2020 pidettyyn esitykseen. Päivitetty versio kirjoituksesta löytyy täältä.
Jari Lyytimäki on Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija.
