Jari Lyytimäki
Estääkö vai edistääkö julkinen keskustelu kestävyysmurrosta? Uutisointi ja erityisesti sosiaalinen media levittää tehokkaasti tietoa, mutta myös huhuja ja harhaluuloja. Kiihkeänä vellovassa keskustelussa vakavatkin ongelmat voivat upota pintakuohujen alle. Tämä ei ole pieni ongelma.
Jos aihe on esillä julkisuudessa vääristyneesti tai vähän, ei poliitikoilla ole suurta painetta ottaa tutkimustietoa tosissaan, varsinkaan jos tieteellisten tosiasioiden tunnustaminen vaatii vakiintuneiden ajattelumallien ja toimintatapojen muuttamista.
Vaikka tutkimusnäyttö muutosten välttämättömyydestä ja kiireellisyydestä olisi vakuuttavaa, eivät kaikki keskustelijat hyväksy sitä, että nimenomaan omassa maassa, omalla toimialalla tai omassa kodissa pitäisi ryhtyä välittömästi ja pontevasti toimiin.
Ympäristökysymyksiä koskeva uutisointi on kuvaava esimerkki. Karkeasti arvioiden noin promille sanomalehtiuutisoinnista on viime vuosikymmeninä keskittynyt ilmastonmuutokseen. Luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta on puhuttu vielä paljon vähemmän, vaikka se on vähintään ilmastonmuutoksen veroinen uhka. Kumpikin riittäisi jo yksinään romahduttamaan nykyisen kaltaisten yhteiskuntien toiminnan.
Viime vuodenvaihteessa ilmastokysymyksistä uutisoitiin melko vilkkaasti, mutta pandemian ryöpsähdettyä keskustelu ilmastosta vähentyi äkkiä noin kolmasosaan aiemmasta. Tämä osoittaa, miten helposti ilmastonmuutoksen kaltainen pitkän aikavälin kestävyyskriisi jää päivänpolttavien uutisaiheiden varjoon. Kokonaan keskustelu ilmastosta ei ole kuitenkaan vaiennut korona-aikanakaan. Vähentymisestä huolimatta ilmastosta puhutaan jopa enemmän kuin 2010-luvun alkuvuosina ja erityisesti talouspuheessa ilmastouhkat otetaan entistä useimmin tosissaan.
Osa ihmisistä näyttää kokevan, että ilmastokysymyksistä vauhkotaan aivan liikaa ja että esimerkiksi koululaisten ei pitäisi olla ilmastoriskeistä niin huolissaan. Aivan totta on, että ilmastokeskustelussa tapahtuu ylilyöntejä. Sen sijaan on epävarmaa, liittyykö ylilyöntejä enemmän ilmastoriskien liioitteluun kuin ilmastonsuojelun kustannusten paisutteluun.
Tärkeintä olisikin keskustella mahdollisuuksista ja rakentaa yhteisymmärrystä siitä, miten Suomessa parhaiten päästäisiin pitkän aikavälin kestävyyden turvaaville poluille. Ilmastonmuutoksen osalta polku on jo niin kapea, että kolhuitta emme enää selviä, mutta eteenpäin on mahdollista mennä. Lähiaikojen tärkeä kysymys on se, pysyvätkö ilmastokysymykset näkyvästi mukana talouden elvytystä koskevassa keskustelussa.
Jari Lyytimäki pohti ilmastouutisointia Helsingin yliopiston monitieteisen ympäristötutkimuksen kurssilla. Luentokalvot löytyvät täältä.
