Elämme samanaikaisten nopeiden ja hitaiden kriisien ajassa. Seuraavan vuosikymmenen aikana yhteiskuntien on sopeuduttava kestäviin toimintamalleihin, jotka vaativat monenlaisia toisiinsa vaikuttavia muutoksia. Esimerkiksi koronakriisistä toipumisen työkalut tulisi luotsata ilmastokriisin ratkaisua edistäviin toimiin, mutta myös samalla syrjäytymisen, luonnon monimuotoisuuden ja köyhyyden kaltaisten ongelmien ratkomiseen.
Suomi on ylpeydellä kuulunut pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon. Sosiaalisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaavan valtion ideaaliamme on maailmalla usein kadehdittu. Hyvinvointivaltiot ovat kehittyneet yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Tarkoituksena on ollut parantaa väestön elinoloja ja vastata markkinoiden puutteisiin valtiollisen sääntelyn avulla. Perinteinen hyvinvointivaltio ei kuitenkaan ole ekologisesti kestävällä pohjalla.
Ekohyvinvointivaltion (ecowelfare state) voi nähdä hyvinvointivaltion seuraavana asteena: se nostaa ympäristökysymykset sosiaalisten kysymysten rinnalle. Ekohyvinvointivaltioon liittyvä kansainvälinen tutkimuskeskustelu on vilkastunut erityisesti 2000-luvulla. Sitä kuvataan monella eri käsitteellä ja hieman eri painotuksin, esimerkkeinä ”ecostate”, ”green state” ja ”eco-social state”. Toistaiseksi yhtäkään maailman maata ei kuitenkaan voi kutsua ekohyvinvointivaltioksi, sillä yksikään ei ole kyennyt turvaamaan korkeaa hyvinvointia ympäristön kantokyvyn rajoissa.
Kuinka siis saavuttaa ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen hyvinvointivaltio? Siirtymässä valtiot ovat keskeisiä toimijoita. Niiden tehtävänä on luoda edellytykset ympäristön kannalta kestävän talouden, tuotannon ja kulutuksen muodostumiselle, mutta myös turvata hyvinvoinnin tasapuolinen jakautuminen. Valtioiden rooli esimerkiksi vaikuttavien investointien tekijänä korostuu. Pohjoismaissa myös paikallistaso ja kunnat ovat siirtymässä keskeisessä roolissa.
Rakenteiden muutoksen ohella reilun murroksen aikaansaamisessa tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita. Ekohyvinvointivaltion kansalaisten toimintamahdollisuuksia vahvistetaan sosiaalisten investointien avulla samanaikaisesti ympäristökuormitusta vähentäen. Tällainen ekososiaalipolitiikka takaa, etteivät esimerkiksi ilmastonmuutosta hillitsevät toimet kasvata sosiaalista eriarvoisuutta.
Tämän teemanumeron tavoitteena on tarkastella tulevaisuuden ekohyvinvointivaltiota mahdollisimman monelta kantilta ja pyrkiä määrittämään, millainen olisi sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan kaava. Miten hyvinvointivaltion olisi uudistuttava, jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin? Miten yhteiskunnan eri toimijoiden tulisi muuttua matkalla kohti ripeää ja reilua siirtymää kohti ekohyvinvointivaltiota?
Ekohyvinvointivaltiota käsittelevät käsikirjoitukset voivat olla esimerkiksi tapaustutkimuksia, kvantitatiivisia analyyysejä tai käsitteellisiä tarkasteluja. Käsikirjoitukset voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin teemoihin:
- Reilu siirtymä
- Hyvinvointivaltion murros
- Kestävä talous
- Kulutus ja hiilijalanjälki
- Vastuulliset investoinnit
- Energia- ja liikennejärjestelmien murros
- Ekogentrifikaatio
- Osallistava hallinto
- Hyvinvoinnin narratiivit
Teemanumero ilmestyy vuoden 2021 lopussa. Alue ja Ympäristö -lehden kirjoittajaohjeita noudattavat vertaisarvioitavat artikkelikäsikirjoitukset (5000–7000 sanaa) ja vertaisarvioitavat katsaukset (korkeintaan 2500 sanaa) tulee lähettää lehdelle 31.5.2021 mennessä. Lehteen voi lähettää myös muita keskustelun avauksia tai kirja-arvioita (korkeintaan 1000 sanaa) 30.9.2021 mennessä. Kaikki tekstit lähetetään lehden verkkosivujen kautta osoitteessa https://aluejaymparisto.journal.fi/about/submissions. Huomioithan ohjeistuksen lähdeviittauskäytäntöön, joka löytyy lehden verkkosivujen kirjoittajaohjeista.
Teemanumeron toimittavat:
Juha Peltomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE, juha.peltomaa at syke piste fi
Erkki Mervaala, Suomen ympäristökeskus SYKE, erkki.mervaala at syke piste fi
Tuuli Hirvilammi, Tampereen yliopisto, tuuli.hirvilammi at tuni piste fi
Lähteet:
- Gough, I. (2015) Welfare states and environmental states: a comparative analysis. Environmental Politics 1 24–47. doi:10.1080/09644016.2015.1074382.
- Gough, I. (2017) Heat, greed and human need: climate change, capitalism and sustainable wellbeing. Edward Elgar Publishing, Cheltenham.
- Helne, T., Hirvilammi, T. & Laatu, M. (2012) Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Kela, Helsinki. 2012.
- Koch, M. &Fritz, M. (2014) Building the Eco-social State: Do Welfare Regimes Matter?. Journal of Social Policy 4 679–703. doi:10.1017/s004727941400035x.
- O’Neill, D. W., Fanning, A. L., Lamb, W. F. & Steinberger, J. K. (2018) A good life for all within planetary boundaries. Nature Sustainability 2 88–95. doi:10.1038/s41893-018-0021-4.
