Vaatiiko ilmastonmuutoksen hillintä meiltä ylenmääräisiä uhrauksia? Onko ilmastoriskejä liioiteltu? Kiinnittyykö ilmastokeskustelussa huomio oleellisimpiin asioihin? Maailman ilmatieteen laitoksen pääsihteeri Petteri Taalas nostaa esiin kiinnostavia kysymyksiä Maikkarin haastattelussa kirjoittamansa tietokirjan pohjalta.
Taalaksen mukaan ilmastokeskustelu on vinksallaan, kun pohditaan, onko Emmental- vai Edam-juusto suurempi synti, syyllistetään koiranomistajia ja puhutaan lihaverosta, tai siitä ettei ole hyväksi hankkia lapsia maailmaan ilmastopäästöjä tuottamaan. Erityisesti hän painottaa sitä, että ilmastonmuutoksen torjunta itse asiassa on aika vaivaton juttu, joka ei vaadi suuria uhrauksia ja voi itse asiassa parantaa hyvinvointiamme ja arkielämämme laatua. Ilmastokeskustelu näyttäytyy Taalakselle kaiken kieltämisenä.
”Jos ryhdytään kertomaan, että lentomatkustaminen on kiellettyä, muovin käyttö on kiellettyä, metsien hyötykäyttö – josta tulee suomalaisten hyvinvointi – on kiellettyä, lihan syöminen on kiellettyä ja autolla ajaminen on kiellettyä, koko aihepiiri saa sellaisen leiman, ettei tavallinen ihminen halua siihen kelkkaan hypätä”
– Petteri Taalas
Mihin sitten perustuvat näkemykset ilmastouutisoinnin vinksahtaneisuudesta? Yksinkertainen arvaukseni on, että vuolaasta uutisvirrasta on helppo poimia yksittäisiä kohahduttavia esimerkkejä ja pöyristyä äärimmäistapauksista, vaikka valtavirran uutisointi olisi aivan asiallista ja pikemminkin riskejä vähättelevää kuin niitä liioittelevaa.
Ilmastouutisoinnin määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä. Sain juuri koottua alustavat tiedot Helsingin Sanomien ilmastouutisoinnista vuodelta 2020. Vaikka korona valtasi otsikot, ilmastokysymyksiä käsiteltiin tänä vuonna silti miltei tuhannessa Hesarin jutussa. Vuodesta 1990 lähtien ilmastoasioita on puitu ainakin noin 15 000 jutussa. Tähän joukkoon tietysti mahtuu jos jonkinlaista uutista. Aiempaa analyysiä uutisoinnista löytyy Yhteiskuntapolitiikka ja Sustainability -tiedelehdistä.
Eniten jäin Taalaksen haastattelusta miettimään siitä, onko COVID-pandemian hoito tosiaan ihmisten arjen kannalta paljon isompi asia kuin ilmastonmuutoksen hallinta. Itse en tähän usko. Todennäköisesti jo muutaman vuoden kuluttua COVID on Suomessa ikävä muisto vain, mutta ilmastokamppailu jatkuu edelleen. Osalle suomalaisista ilmasto- ja energiapolitiikan käytännön seuraukset ovat paljon pandemiaa isompi juttu jo nyt. Esimerkiksi monet turveyrittäjät ovat nykyään todennäköisesti aika lailla eri mieltä Taalaksen näkemyksestä, jonka mukaan ilmastonmuutoksen torjunta on melko pieni asia, joka ei järkytä ihmisten arkielämää. Tällaiset hyvinvointivaikutukset ovat ilmastopolitiikan ytimessä.
Jari Lyytimäki on Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija.
