Annukka Berg & Juha Peltomaa
Empaattisemman hallinnon idea sopisi myös politiikan kovaan ytimeen.
Empatiaa pidetään nykyisin yhtenä olennaisista johtamiseen liittyvistä taidoista. Empatia eli toisen asemaan asettuminen on keskeistä, varsinkin kun on luotava luottamusta ja parhaimmillaan innostusta yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Toisen asemaan asettuminen voisi olla tärkeää myös etsittäessä uusia keinoja tämän ajan mittavien haasteiden, kuten koronapandemian ja ilmastonmuutoksen, ratkaisemiseen.
Kokeiluja empaattisemman poliittisen keskustelukulttuurin luomiseksi on tehty muun muassa eduskunnassa, missä taiteilija Enni-Kukka Tuomaala on työskennellyt kansanedustajien kanssa. Samantyyppistä työtä tehtiin Sitran johdolla, kun muutama vuosi sitten kehitettiin suosituksi muodostunut Erätauko-menetelmä. Sen avulla haastaviakin yhteiskunnallisia keskusteluja voidaan käydä rakentavassa hengessä.
Nämä ovat politiikassa tärkeitä, mutta vielä marginaalisia aloitteita. Ympäristöpolitiikan tutkijoina olemme havainneet, että yhteiskunnallisten muutosten taustalla olevat inhimilliset tekijät – pelot ja eriytyminen, mutta myös innostus ja luottamus – jäävät usein huomaamatta niin politiikan tutkijoilta kuin tekijöiltäkin.
Poliittisia toimia arvioidaan usein hyväksyttävyyden ja legitimiteetin kannalta, mikä antaa kapean kuvan niiden sosiaalisista vaikutuksista. Vaikka jokin politiikkatoimi tai siihen johtanut prosessi ei saisikaan kansalaisia barrikadeille, asia voi silti jäädä hiertämään. Samalla se voi nakertaa luottamusta poliittiseen järjestelmään.
Luottamus ja empatia ovat yhteydessä toisiinsa
Keskinäisen luottamuksen on havaittu olevan yksi avaintekijä, kun esimerkiksi joillakin paikkakunnilla on saatu aikaan radikaaleja, kestävää kehitystä ja hyvinvointia edistäviä ratkaisuja. Suomessa näin on tapahtunut esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Iin kunnassa.
Ii vähensi 2007–2017 hiilidioksidipäästöjään yli 60 prosenttia. Taustalla oli voimakas siirtyminen uusiutuvaan energiaan, kuten tuulivoimaan ja maalämpöön. Iissä on kuitenkin tehty paljon muutakin poikkeuksellista. Siellä on esimerkiksi kokeiltu kaupungin omistamien sähköautojen yhteiskäyttöä. Mittavien päästövähennysten aikaansaamista ja uusien kokeilujen hyväksyntää on auttanut kunnassa syntynyt keskinäinen luottamus ja innostus pyrkiä kohti yhteisiä tavoitteita.
Ii on osa hiilineutraalien kuntien Hinku-verkostoa. Se on tutkitusti pienentänyt jäsenkuntien ilmastopäästöjä. Hinku tarjoaa kunnille tietoa ja työkaluja päästöjen leikkaamiseen, mutta myös vertaistukea ja oppeja muista kunnista. Tutkimusten perusteella vertaiskuntien työntekijöiden tarjoama henkinen tuki ja toisaalta verkoston tarjoamat työkalut ovat olleet keskeisessä roolissa päästövähennysten saavuttamisessa.
Hinku-työssä on pohjimmiltaan kyse vertaisverkoston hyödyntämisestä. Vertaisverkostojen voima perustuu siihen, että samankaltaisissa tilanteissa olevia toimijoita tuodaan yhteen. Tämä mahdollistaa empaattisen, toisen tilanteen aitoon ymmärrykseen perustuvan vuorovaikutuksen.
Viime vuosina vertaisverkostoja on alettu tarjota Suomessa myös julkisia hankintoja tekevien asiantuntijoiden ja johtajien tueksi. He ovat avainhenkilöitä siinä, miten täällä vuosittain kulutetut 35 miljardia veroeuroa käytetään.
Julkisista hankinnoista yritetään saada kestävämpiä ja innovatiivisempia tuomalla organisaatiot yhteen KEINO-akatemioiksi nimettyihin kehittämisohjelmiin. Saadun palautteen perusteella osallistujat ovat kokeneet muiden samassa tilanteessa olevien ammattilaisten kanssa keskustelun yhdeksi ohjelmien merkittävimmistä anneista.
Aiemmista tutkimuksista tiedämme, että luottamus ja empatia ovat yhteydessä toisiinsa. Empatia, avoimuus, luottamus ja sitoutuminen toimintaan ovat kaikki osatekijöitä samassa hyvän kehässä. Hyvän kehällä viitataan mekanismeihin, jotka toisiaan vahvistaen lisäävät osallisuutta, sosiaalista pääomaa ja hyvinvointia. Empatia ja etenkin luottamus onkin liitetty erityisesti pohjoismaisiin yhteiskuntamalleihin.
Empatia voisi olla yksi niistä työkaluista, joiden avulla Suomi luovii tietään ulos tämän ajan kriiseistä. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa Iin kaltaisten kuntien tai muiden vahvan luottamuspääoman yhteisöjen – kylien, kaupunginosien, harrastuspiirien ja työpaikkojen – muutoskyvykkyyden hyödyntämistä esimerkiksi uudenlaisia asioita kokeiltaessa. Myös koko valtakunnan kattavia, alueellisia tai kansainvälisiä vertaisverkostoja voisi käyttää strategisemmin.
Empaattisemman hallinnon idea voitaisiin viedä myös politiikan kovaan ytimeen esimerkiksi keskustelu- ja arviointikäytännöiksi. Se voisi tarkoittaa politiikan ilmiöihin liittyvien kokemusten systemaattista kartoittamista ja pyrkimystä ratkaista ristiriitatilanteita tavalla, joka tekee oikeutta kokemusten kirjolle. Arvioissa otettaisiin huomioon, että toimilla voi olla vaikutuksia erilaisiin yhteisöihin ja koko maan käytössä olevaan sosiaaliseen pääomaan.
Empatia mahdollistaa radikaalitkin ratkaisut
Empaattinen hallinta on vasta kehitysvaiheessa oleva idea. Emme pysty osoittamaan, että sen avulla voitaisiin säästää jokin määrä euroja tai leikata merkittävä osa hiilidioksidipäästöistä. Tarvitaan vankempaa näyttöä ennen kuin ajatusta kannattaa viedä eteenpäin laajassa mittakaavassa.
Ideaa kannattaisi kuitenkin tarkastella ja kokeilla enemmän. Laadukkaaseen tietoon suhtaudutaan poliittisessa päätöksenteossa jo vakavasti, mikä on tärkeä asia. Myös tekemällä oppimista on alettu pitää arvossa viimeistään kokeilukulttuurin myötä. Jos inhimillinen oleminen nähdään tiedon, toiminnan ja tunteen liitoksi, tunteet näyttävät olevan inhimillisen olemisen osa-alueista viimeinen, varjoon jäänyt linnake. Tähän kokemuksellisuuteen empaattinen politiikka suhtautuisi rakentavalla ja ratkaisuhakuisella tavalla.
Kun ihmisistä tuntuu, että muut ymmärtävät heidän haasteensa ja innostuvat samoista asioista, radikaaleillekin ratkaisuille alkaa löytyä kaikupohjaa. Ja sellaisia ratkaisuja pitäisi nyt tehdä ennätyksellisen paljon ennätyksellisen nopeasti.
Kirjoitus on julkaistu Kanavassa (2/2021)
