Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä, tokaisi Aku Ankan koira Pulivari 1950-luvulla. Ajat ovat muuttuneet, mutta ennennäkemättömän kovat ajat voivat koittaa ilmastohätätilan myötä.
Meillä on kuitenkin käsissämme avaimet sekä hätätilan laimentamiseksi että hyvän elämän elämiseksi uudessa tilanteessa.
Aivan aluksi meidän täytyy selvittää, missä tarkalleen ottaen olemme. Numerot eivät näytä lupaavilta, kertoo ympäristöministeriössä työskentelevä ympäristöpolitiikan moniosaaja Annukka Berg.
Mitä nämä numerot sitten tarkoittavat tai mitä ylipäänsä tarkoittaa ilmastohätätila? Tästä meille puhuu filosofi Lauri Lahikainen Tampereen yliopistosta.
Syytä epätoivoon ei kuitenkaan ole. Meillä on monenlaisia ratkaisuja, joiden käyttöönotolla voimme seurata kulutuksemme hiilijalanjälkeä ja saada päivittäisen elämämme mahtumaan 1,5 asteen rajoihin, kertoo kestäviä elämäntapoja tutkinut Sanna Tiilikainen Aalto-yliopistosta. Esimerkiksi henkilökohtaiset hiilibudjetit voivatkin olla tekemisiämme vapauttava keino, esittää professori Lassi Linnanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.
Lopuksi kuulemme, miten välttämättömyydestä tehdään hyvää elämää. Ilmastokestävää käyttäytymistä tutkinut Juha Peltomaa Suomen ympäristökeskuksesta avaa keskustelua siitä, pitäisikö meidän ottaa vakavissaan ajatus ajasta tärkeimpänä valuuttanamme. Viimeiseksi sosiaalipolitiikan tutkija Tuuli Hirvilammi Tampereen yliopistosta kuvaa, miten kestävän hyvinvoinnin tavoittelu auttaa kääntämään ilmastohätätilakehityksen hyväksi arjeksi.
Tilaisuuden juontavat viestinnän ammattilainen Alisa Vänttinen Tampereen yliopistosta sekä ORSI-tutkija Erkki Mervaala Suomen ympäristökeskuksesta. Suurien teemojen sulattamista sujuvoittamaan lavalle nousee myös Tussitaikureiden livekuvittaja, joka kiteyttää lavalta kuullun sanoman yleisön nähtäville reaaliajassa kuvituksen keinoin.
Yhteystyössä
Maailma kylässä -festivaali
Kaikki valokuvat:
Inez Kaukoranta
Kuvitus:
Karri Lehtonen / Tussitaikurit
