Valtiot, kunnat, yritykset ja yhdistykset edistävät kestävyysmurrosta politiikoilla ja toimenpiteillä, joilla tiivistetään kaupunkirakennetta, kohdistetaan investointeja energiatehokkuuteen ja kaupunkivihreään tai vahvistetaan joukkoliikennettä. Suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden haasteena on sovittaa yhteen globaalit tavoitteet, kansallinen ohjaus, kunnan strategiatavoitteet ja asukkaiden paikalliset tarpeet. Asukkaiden näkökulma jää helposti taka-alalle.

Tutkimukset osoittavat, että kestävyystoimet palvelevat usein hyvin toimeentulevia asukasryhmiä sekä houkuttelevia ja vauraita asuinalueita. Kestävä kaupunkikehitys jättää usein huomiotta vaikutukset, jotka kohdentuvat muihin kuin kehitettävinä oleviin asuinalueisiin ja niiden asukkaisiin.

Tutkimuksen perusteella tiedämme myös, että asuinympäristön kehittämiseen osallistumisen tiedot ja taidot vaihtelevat asukkaiden välillä. Jos kehittämiseen osallistuvat vain hyvin pärjäävät ja koulutetut asukkaat, päätöksentekijöiden on vaikea kattavasti arvioida toimien vaikutuksia.

Asukkaat kokevat arjessaan, miten kunnallinen ja kansallinen päätöksenteko vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa elää ja toimia kestävän kehityksen normien mukaisesti. Kestävyystoimia suunnitellessa on tarpeen kysyä, miten ne palvelevat erilaisia asukkaita paikallisesti. Reilu kestävyysmurros edellyttää yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja hyvinvoinnin jakautumisen ymmärtämistä osana kestävän kehityksen tavoitteita.