Jari Lyytimäki
Ympäristötiede, erityisesti ilmastotutkimus, tuottaa synkkiä ja ahdistaviakin tuloksia. Ilmastosysteemin muutokset liittyvät moniin ongelmiin, kuten metsäpalojen, pandemioiden ja ympäristöpakolaisuuden lisääntymiseen. Monitieteinen ympäristötiede on lisännyt tietoisuutta näistä haasteista. Ilmastoahdistus ja laajempi ympäristöahdistus on noussut esiin erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa.
Ympäristötutkimuksen synkät tulokset ovat saaneet osakseen myös epäilyä ja vastustusta. Eväitä epäilylle on antanut ongelmien monimutkaisuuteen liittyvät epävarmuudet. Ympäristötutkimuksen on käsiteltävä monipolvisia, pitkäkestoisia ja tulevaisuudessa tapahtuvia muutoksia. Niihin vaikuttaa suuresti se, miten suurella tarmolla tartumme ratkaisumahdollisuuksiin nyt.
Tarvitsemme ympäristötiedettä, joka tarjoaa realistista toivoa ja iloa. Vakuuttavakaan ongelmien esittely ei riitä, vaan tarvitsemme ratkaisukeskeistä viestintää. Reilun kestävyysmurroksen käsite korostaa yhteiskunnan laajaa muutosta, joka ottaa huomioon eri toimijoiden näkemykset ja tavoitteet väistämättömässä siirtymisessä kohti ekologisesti kestävää talousjärjestelmää.
Olemme niin tottuneita kuulemaan hälyttäviä viestejä ympäristöongelmista, että kehystämme ympäristötieteen helposti pelkkänä ekologisen kurjuuden kertomuksena. Vaikka tieto luonnonvarojen ylikulutuksesta, päästöistä ja ekosysteemien heikkenemisestä on tärkeää, yhtä olennaista on tieto, joka auttaa luomaan kestävää ja iloista elämää kaikille.
Lue täysimittainen artikkeli Tiedepolitiikka-julkaisusta.
