Monilämmitteisyys, lämmityksen vuorottelu ja kulutusjousto pientalosektorilla on tilastojen kertomaa yleisempää.
Sini Numminen
Tilastot ovat tapa jäsentää maailmaa ja luovat pohjan politiikkatoimille. Yksikään ministeriö ei jätä viittaamatta tilastoituihin lukuihin. Kuinka suuri osa kansasta? Kuinka paljon muutosta edelliseen vuoteen verrattuna? Kuinka moni vielä käyttää lämmittää kotinsa kevyellä polttoöljyllä? Tilastot ovat tietorakennelmia, jotka kerätään systemaattisesti ja samoin menetelmin vuosikymmenten yli. Tiedonkeruussa on tärkeää, että mittauspisteet ovat keskenään vertailukelpoisia; ei ole suotavaa, että tilaston laatija käy hötkyilemään.
Joskus maailma kuitenkin muuttuu, jolloin vanhat tiedonkeruutavat eivät enää tuota riittävän tarkkoja kuvia maailmasta. Havaitsimme tämän yllättäen, kun kävimme läpi keskeisimpiä tilastoja, jotka kuvaavat sitä, millä lämpöaineilla Suomen pientalot lämpenevät. Analysoimme toissa syksynä ORSInkin kanssa yhdessä kerättyä energiakyselyaineistoa (N=5000), ja huomasimme, että suomalaiset pientaloasujat ovat hurahtaneet uusiutuviin. Aurinkopaneeli löytyi jopa 12 % vastaajalta. Ilmalämpöpumppu oli yli puolella. Keskeisin havaintomme oli, että vain pienellä osalla vastaajista oli yksi ainoa lämmityslaite. Tyypillisesti löytyi kaksi tai kolme, mutta jopa viisi erilaista laitetta. Joissain talossa käytettiin esimerkiksi kaukolämpöä ensimmäisen ja sähkölämmitystä toisen kerroksen lämmittämiseen. Öljypannu esiintyi useammin jonkun toisen lämpölaitteen, kuten ilma-vesi-lämpöpumpun kanssa, kuin yksinään.
Kuinka yleistä tällainen monilämmittäminen Suomen pientaloissa on? Miten energiamurros näkyy tilastoissa? Halutessamme verrata aineistoamme virallisiin pientalojen lämmitystä kuvaaviin tilastoihin, emme löytäneet sopivaa. Tietoa monilämmityksestä ei kerätä tällä hetkellä! Emme tiedä, millä tavoin uudet ja hajautetut energiajärjestelmät ovat pikkuhiljaa hiipineet Suomen vanhempiin öljy- ja sähkölämmitystaloihin ja uudempiin maalämpötaloihin. Pientalojen yleisin lämmitysmaailma aineistossamme muodostui, täysin yllätyksettömästi, sähkölämmityksen, puulämmityksen ja ilmalämpöpumpun kolmikosta. Vanhoista laitteista ei luovutakaan, vaan lämmityslaitteistoa kertyy nurkkiin, niin kuin keittiöelektroniikkaa aikoinaan. Usein laitteistot yhdistetään teknisesti yhteen toimiviksi hybridiratkaisuiksi.
Se, mitä viralliset tilastot kertovat, on pelkkä kiinteistön ”päälämmityslähde”. Yksi yleisesti tutkimuksissa ja uutisissa hyödynnetty tietokantatilasto on nimeltään Rakennukset ja Kesämökit (Tilastokeskuksen tilastotunnus 116h), joka puolestaan pohjautuu rakennustietokantaan. Rakennustietokanta on tietenkin pääasiallisesti olemassa aivan toisia toimijoita, kuin energiatutkijoita, energiatoimittajia tai energiaministereitä varten, ehkä kaikki omakotitalojen energiaremontit eivät rekisteröidy sinne, mikä puolestaan johtuu laista: kaikki energiaremontit eivät vaadi rakennuslupaa. Se, joka haluaa olla ajan tasalla käynnissä olevasta energiamurroksesta ja siitä, miten Suomi todella lämpenee, tarvitsee juuri energiaremonteista yksityiskohtaisen tarkan tiedon! Rakennukset ja Kesämökit kertoo, että kivihiiltäkin poltetaan yhä. Käsi ylös, kuka vielä asuu jossain niistä 5742:sta omakoti- tai paritalosta, jonka ”päälämmityslähde” on kivihiili (huom. kaukolämmölle on oma kategoriansa).
Päälämmityslähdeajattelulla on muutamia harmillisia seurauksia. Ensinnäkin se antaa väärän kuvan pientalojen lämmityksestä. Toiseksi se typistää kotitaloudet passiivisiksi ainokaisten energialähteidensä vangeiksi, ja sitä kautta pitää yllä vanhentunutta käsitystä, jossa keskusjohtoinen energian tuotantosektori on tärkein kotien energiamaailmoja määrittävä toimija. Uskon, että moni sähkölämmittäjä on sähkölämpöpatteriaan viisaampi ja hyvin aktiivinen ja hintatietoinen. Talvipäivän kulutusjousto on arkipäivää. Sen haistaa, kun kävelee omakotitaloalueella päivänä, kun sähkön hinta hipoo pilvissä. Lämmitysmuotojen välillä vuorotellaan. Älyohjaus yleistyy, tosin tutkimus on vähäistä, joten emme tiedä, miten yleistä. Jääkö älyohjaus vain pienen teknisesti osaavan harrastelijaporukan puuhaksi? Maanlaajuista tietoa erilaisista kulutusjoustotyyleistä ja -tavoista on niukasti.
Kolmanneksi päälämmityslähdeajattelu harhauttaa lainsäätäjää. Otetaan esimerkki suomalaisesta omakotitalosta, jossa on takka, keskussähkölämmitys, muutama ilmalämpöpumppu ja aurinkolämpö. Siksi, että kiinteistö on aikoinaan rekisteröity sähkölämmitystaloksi, se todennäköisesti tällä hetkellä lasketaan tuohon 505245 pientalon suuruiseen Rakennukset ja Kesämökit -tietokannan sähkölämmittäjäporukkaan. Tämä sitä huolimatta, että ei ole tietoa, käytetäänkö tuossa talossa sähkölämmitystä enää juurikaan, taikka monenako päivänä vuodesta. Puoli miljoonaa nousee kauhu-uutisotsikkoon aina, kun hinnat sahaavat sähköpörssissä. Vaikka sähköpattereita kyllä seisoa töröttää meidänkin kyselyaineistomme joka toisessa pientalossa, pelkällä sähköllä lämpesi vain 1,8 % kodeista, mikä koko Suomen pientalojen lukumäärään suhteutettuna vastaisi 19 000 kotia. Ero on melkoinen.
Tämä innostaa kysymään, että millaisiin johtopäätöksiin sähkötukien laatija viime talvena 2022–2023 olisi päätynyt, jos puolen miljoonan sähkölämmittäjän sijasta oltaisiin puhuttu parista kymmenestä tuhannesta sähkölämmittäjästä ja puolesta miljoonasta hybridisähkölämmittäjästä? Olisiko yksityiskohtaisempi ja tarkempi lämmitystapatieto auttanut lainsäätäjää näkemään, millä kotitalouksilla on todellinen sähkötuen tarve, ja millä ehkä vähän vähäisempi? Ainakin se neljäs ja viimeinen sähkötukimuoto, eli automaattinen sähkön suurkuluttajien tuki, olisi ehkä ennalta voitu ennustaa kilahtavan lähinnä rikkaampien kotitalouksien pussiin, niin kuin se lopulta tekikin.
Yksi nopea ratkaisu hybridilämmityksen tunnistamiseen tilastoissa voisi olla päivittää erästä toista tilastoa, joka on nimeltään Kotitalouksien kulutus (Tilastokeskuksen tilastotunnus 13qk). Se kerätään kansalaishaastatteluilla joka kuudes vuosi. Kyseinen haastattelututkimus sisältää tällä hetkellä yhden kysymyksen lämmityksestä, ja se kuuluu näin: ”Mikä on asuntonne päälämmityslähde?” Tutkimusta voisi täydentää jatkokysymyksellä, tai muotoilla haastattelu lämmitysmuotojen osalta kokonaan toisin. Haastateltavaa voisi vaikkapa pyytää listaamaan kodin keskeiset lämmitysratkaisut (1 – N). Silloin pientalovastaaja ei joutuisi mielivaltaisesti järjestelemään lämmityslaitteitaan arvojärjestykseen. Niin kauan, kun tilastotieto tarjoilee kotien lämmitystavoista ja -laitteista kuvan ajalta ennen energiamurrosta, ehkä tuolta 80- tai 90-luvuilta, on parempi käyttää määrällistä (GWh) polttoainekulutustilastoa Asumisen energiakulutus (Tilastokeskuksen tilastotunnus 11zr). Sen perusteella tiedämme esimerkiksi sen, että määrällisesti eniten käytetty Suomen pientalojen lämpöaine vuonna 2022 oli polttopuu (39 % lämmöstä). Mutta emme tällä hetkellä tiedä, missä tuo polttopuu täsmälleen palaa. Tuota tietoa odotellessa.
Tutkimus Päälämmityslähteestä monilämmitykseen: suomalaisista pientaloista on tullut toisiaan täydentävien ja vuorottelevien energiajärjestelmien hybrideitä (Numminen, Silvikko de Villafranca & Hyysalo, 2023) on kokonaisuudessaan luettavissa Alue ja Ympäristö -lehdestä: https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/125979
