Turkistarhausalan rakennemuutos: kohti kestävää ja oikeudenmukaista siirtymää

Eija Vinnari

Yhteiskunnallisten arvojen muuttumiseen liittyy usein rakennemuutos, jonka myötä yhtäältä jotkin elinkeinot supistuvat tai häviävät ja toisaalta syntyy uusia toimialoja ja työpaikkoja. Yksi esimerkki tällaisista murrosaloista on turkistarhaus, jonka yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on asteittain vähentynyt parin viime vuosikymmenen aikana. Useimmissa Euroopan unionin maissa turkistarhaus on kielletty joko kokonaan tai osittain, ja Suomessakin tarhauksen lopettamisesta on aika ajoin käyty yhteiskunnallista keskustelua. Tämä keskustelu kääntyy usein väittelyksi siitä, onko turkistarhaus Suomen talouden kannalta merkittävä toimiala vai ei, ja että jos tarhaus joskus päätettäisiin lopettaa, miten alan yrittäjät ja palkansaajat voisivat työllistyä uudelleen.

Tampereen yliopiston professori Eija Vinnarin laatima selvitys etsii vastauksia näihin kysymyksiin. Tärkeimpiä tarkastelunäkökulmia tässä mielessä ovat turkistarhauksen vientitulot, työllistävä vaikutus sekä julkisen sektorin saamien verotulojen määrä.

Pidemmän version kirjoituksesta voit lukea täältä.


Alla Eija Vinnari kertoo selvityksestä Tutkimus tutuksi -sarjassamme:


Lähde: Vinnari, E. (2022) Selvitys turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista. Saatavilla: https://animalia.fi/exit/

Edellinen artikkeliRavinne-EIB ja kestävyysmurroksen rahoituksen haasteet
Seuraava artikkeliPolitiikkasuositus: Kestävä kaupunkikehitys tarvitsee asukastietoa