Julkisilla hankinnoilla vaikuttaminen on konkreettinen keino, kun haetaan ratkaisuja hiilineutraaliuden saavuttamiseksi ja ilmastokriisin selättämiseksi. Julkisen sektorin rakennuskannassa, energiankulutuksessa ja palvelujen tuottamisessa piilee merkittävä ilmastopäästöjen vähennyspotentiaali, sillä Suomen julkisten hankintojen hiilijalanjälki vastaa noin viidesosaa maamme kulutusperusteisesti lasketuista kasvihuonekaasupäästöistä. Tästä hiilijalanjäljestä taas lähes 80 prosenttia aiheutuu kuntien ja kuntayhtymien hankinnoista.

Keinoja ilmastoystävällisiin hankintoihin ovat kestävyystavoitteiden liittäminen hankintaprosessiin, puhtaan teknologian hankinnat ja fiksujen palveluratkaisujen edistäminen. Vuonna 2017 uudistettu hankintalaki tukee hankintojen kestävyyden huomioimista aiempaa paremmin, ja vuonna 2020 käyttöönotettu kansallinen julkisten hankintojen strategia, Hankinta-Suomi, painottaa vahvasti hankintojen kestävyyttä.

Hankintapulssi-työkalulla on mahdollista tarkastella, mihin hankintakokonaisuuksiin liittyy suurimmat päästövähennysmahdollisuudet. Jo tällä hetkellä Suomesta löytyy runsaasti hyviä esimerkkejä vähähiilisistä hankinnoista. Käyttämättömiä mahdollisuuksia on kuitenkin vielä paljon.

Eteneminen kohti vähähiilisiä hankintoja vaatii kunnan johdon tuen, kestävyyttä edistävät hankintalinjaukset, hankintaosaamisen kehittämistä, resursseja ja yhteistyötä.

Kunnissa kestävät hankinnat ovat keino siirtää julkisen sektorin strategisia tavoitteita käytäntöön. Hankintayksikkö voi asettaa tavoitteeksi esimerkiksi energia- ja materiaalitehokkuuden parantamisen, kasvihuonekaasupäästöjen ja jätteiden määrän vähentämisen sekä haitallisten aineiden käytön välttämisen. Näin hankintakriteerit voivat kohdistua esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöön, energiatehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöihin, tilankäytön ratkaisuihin, materiaaleihin, kemikaalisisältöihin sekä jätteen määrän vähentämiseen ja materiaalien kiertoon.

Lopputuloksena saadaan aikaan sekä kuntatason hyötyjä että myönteisiä ympäristövaikutuksia. Kuntatasolla hyödyt voivat näkyä parempana palvelun laatuna ja pienempinä elinkaarikustannuksina. Investointien pienemmät elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset voivat myös johtaa edullisempiin rahoitusehtoihin.

Vuonna 2017 voimaan astunut hankintalaki mahdollistaa aiempaa paremmin kestävyysnäkökohtien huomioimisen julkisissa hankinnoissa. Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä sekä edistää laadukkaita, innovatiivisia ja kestäviä hankintoja. Kestävyysnäkökohdat voidaan ottaa huomioon jo hankinnan valmisteluvaiheessa markkinakartoituksessa sekä kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.

70 % julkisista organisaatioista on laatinut linjauksia siitä, miten ympäristönäkökohtien tulisi näkyä hankinnoissa. Toisaalta vain reilusti alle puolet näistä organisaatioista seuraa tavoitteiden toteutumista (KEINO, 2018). Vastaavasti alle puolet HILMA-ilmoituskanavalla olevista tarjouspyynnöistä sisältää selkeästi määriteltyjä ympäristökriteerejä (Alhola & Kaljonen, 2017).

Julkisiin hankintoihin liittyy merkittäviä mahdollisuuksia päästöjen vähentämisen näkökulmasta. Suurin hiilijalanjälki julkisissa hankinnoissa aiheutuu rakennusten ostoenergiasta, eli lämmön, kaasun ja sähkön hankinnoista, rakennusten ja alueiden rakentamisesta ja kunnossapidosta sekä maa- ja vesirakentamisesta. Hiilijalanjäljen kannalta merkittäviä tuoteryhmiä ovat myös matkustaminen ja kuljetukset, elintarvikkeet ja ruokapalvelut, koneiden ja laitteiden hankinnat sekä palvelut, kuten ylläpito, siivous- ja puhdistuspalvelut.

Rakentamisen hankinnat ovat hiilijalanjäljen kannalta merkittäviä. Rakennuksille on jo olemassa standardiin perustuva hiilijalanjäljen laskentamenetelmä, jota voi soveltaa suunnittelussa ja kilpailutuksessa. Muillekin hiilijalanjäljen kannalta tärkeille tuoteryhmille on olemassa hiilijalanjälkitietoa, jota voi hyödyntää vaihtoehtojen valinnassa ja kriteerien laadinnassa, vaikka kilpailutukseen sopivaa laskentamenetelmää ei olisikaan. Asettamalla hiilijalanjäljen kannalta keskeisimmät tavoitteet hankinnalle ja niitä tukevat kriteerit kilpailutukseen, voidaan tehdä vähähiilinen hankinta. Hankinnoilla on kuitenkin myös sellaisia ympäristövaikutuksia, joita hiilijalanjälki ei huomioi. Tällaisia ovat mm. kiertotalouteen liittyvät näkökohdat, kuten tilatehokkuus, muuntojoustavuus ja jakamispalvelut sekä biodiversiteettinäkökulmat. Näitä on tarkasteltava kussakin hankinnassa erikseen. Pienin ympäristöjalanjälki on yleensä hankinnalla, joka voidaan jättää tekemättä. Siksi on tärkeää, että kunta hankkii vain tarpeeseen sopivia ja tarvittaessa muunneltavissa olevia ratkaisuja.

Suomessa rakennuksen hiilijalanjälkeen vaikuttavat eniten rakennuksen päälämmitysjärjestelmä, energiatehokkuus ja päärakennusmateriaali. Kuopion Länsirannan koulussa päärakennusmateriaaliksi valittiin jo hankesuunnitteluvaiheessa puu, lämmitykseen lämpöpumppuratkaisu ja sitä tuke- maan aurinkopaneelit. Yhdistelmällä saavutettiin 44 % pienempi hiilijalanjälki kuin perinteisemmälle betonirakenteiselle, kaukolämpöön yhdistetylle koululle. Lisäksi tilaratkaisut määritettiin niin, että toimintoja voitiin yhdistää, ja näin vältettiin lisärakentamisen tarve.

Hyvinkään kaupunki asetti Kenttäkadun päiväkodin hankinnassa tavoitteeksi terveellisen, turvallisen ja ympäristöystävällisen rakennuksen. Hankintakriteereinä käytettiin pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin vaatimuksia. Tuloksena saavutettiin energiatehokas ja terveellinen rakennus, jossa on käytetty turvallisia materiaaleja ja haitattomia kemikaaleja. Näin pyritään saamaan aikaan myös pitkän aikavälin terveyshyötyjä.

Helsingin seudun liikenteen alueella on pyrkimys 90 % vähennykseen bussiliikenteen hiilidioksipäästöissä vuoteen 2025 mennessä. Julkiset hankinnat ovat tukeneet strategian toteuttamista. Vuoden 2018 kilpailutuksessaan HSL edellytti viittä sähköbussia ja asetti vähähiilisyystavoitteita myös muulle kalustolle tuleville vuosille. Tämä joh- ti siihen, että voittanut liikennöitsijä tarjosi täyssähköbusseja reiteille jo sopimuksen alusta alkaen.

Turun kaupunki kehitti yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa ruokapalvelujen hiilijalanjälkilaskurin ja otti sen käyttöön ruokapalvelujen suunnittelun ja seurannan tueksi. Laskurin avulla voidaan seurata ruokapalvelujen hiilijalanjälkeä ja tehdä suunnitteluratkaisuja muun muassa ruokahävikin pienentämiseksi ja kasvisruokapäivien lisäämiseksi.

Salon kaupunki on ottanut elintarvikehankinnoissaan käyttöön Motivan laatimat elintarvike hankintojen vastuullisuuskriteerit (Motiva, 2020). Vaatimukset koskevat esimerkiksi antibioottien käyttöä tuotantoeläinten kasvatuksessa ja broilerien jalkapohjaindeksin seurantaa. Kaupungin ruokapalvelujen kokolihatuotteet ovat nyt täysin kotimaisia.

Sodankylässä on kehitetty monipuolisesti ruokapalveluja ja niiden toimintaympäristöä. Kunnan keittiöön on rakennettu tuotantotekniikka, jonka avulla voidaan ottaa vastaan lähiruokaa suoraan tuottajilta. Lähiruuasta tehdään myös puolivalmisteita ja komponentteja myöhemmin hyödynnettäväksi.