The post Kristallipallo K5: Kulutuksen ohjaus appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

The post Kristallipallo K5: Kuntavaalit tulee – oletko valmis? appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

Transformatiivisen kestävyysjohtamisen mallissa muodostetaan kunnan tärkeimmät
yhteiset strategiset kestävyystavoitteet ja asetetaan laadulliset ja määrälliset mittarit
ohjaamaan kunnan toimintaa. Siinä hahmotetaan kunnan merkitys
kestävyysmurroksen johtajana, mutta myös tarve kunnan ja kuntajohtamisen
muutokselle ja uudelleenajattelulle. Lisäksi tunnistetaan kunnan keskeiset
yhteistyötahot kestävyyden edistämisessä. Näitä ovat esimerkiksi kuntalaiset,
yritykset, järjestöt ja muut kunnat. Toiminnan vaikutuksia seurataan ja arvioidaan ja
toimintaa suunnataan uudelleen.

Tutustu politiikkasuositukseen täällä.

Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama ORSI-hanke
luotsaa hyvinvointivaltiota ympäristön kantokyvyn rajoihin.

Lisätiedot:
Anni Jäntti, kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto,
anni.jantti@tuni.fi
+358504377188

The post Kestävyysmurroksen johtaminen vaatii kunnilta aktiivisia toimia appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

Tervetuloa keskustelemaan kanssamme, millainen voisi olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä yhteiskuntasopimus! 

Ajankohtaiset ympäristöhaasteet, kuten ilmastonmuutos ja luontokato, pakottavat meitä pohtimaan hyvinvointivaltion peruspilareiden ja ympäristön ekologisten reunaehtojen sovittamista yhteen. Tutkimuksessa on esitetty tarve miettiä uudelleen yhteiskuntasopimusta lähtökohdista, joissa ympäristön kestävyys ja sosiaalisesti toivottu kehitys voisivat tapahtua samanaikaisesti. 

ORSI-hanke järjestää yhteistyössä UNRISDin (United Nations Research Institute for Social Development) ja Suomen kestävän kehityksen toimikunnan kanssa englanninkielisen keskustelutilaisuuden, jossa pohditaan mitä uudenlaisen, ekososiaalisen yhteiskuntasopimuksen ajatus voisi tarkoittaa Suomessa. 

Milloin: 14.5.2024 klo 9-11 Tiedekulmassa Helsingissä (Yliopistonkatu 4)

Ohjelmarunko:
9.00 Tilaisuuden avaus (professori Liisa Häikiö, Tampereen yliopisto)
Asiantuntijapuheenvuorot: 
– Katja Hujo (Senior Research Coordinator, UNRISD)
– Franklin Obeng-Odoom (Professori, Helsingin yliopisto)
– Mika Pantzar (Professori, Helsingin yliopisto)
– Lauri Lahikainen (tutkijatohtori, Tampereen yliopisto)
Yhteistä keskustelua
Päätössanat
11.00 Tilaisuus päättyy

Tarkempi ohjelma ja ilmoittautumislinkki julkistetaan pian täällä ORSIn verkkosivuilla. Tilaisuus on maksuton

The post Save The Date: 14.5.2024 Ecosocial Contract @ Tiedekulma appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

’Rajoitteita liha- ja maitotuotteiden mainontaan’ – ’Vähähiiliset tuotteet keskihyllylle’ – ’S-bonukset hiilijalanjäljen koon mukaan’ – ’Investointituki karjataloudesta maanviljelyyn siirtymiseen’ – ’Ruoka-aiheinen kansalaispaneeli’ – ’Kasvisruokapäivä työpaikoille’

Kansalaiset ovat ruuan asiantuntijoita. Kun haetaan ripeitä ja reiluja keinoja edistää ruokajärjestelmän kestävyysmurrosta, kannattaa antaa puheenvuoro kansalaisille ja kuunnella heitä. Tämä kirjoitus esittelee ja pohtii ORSI- ja JUSTFOOD -tutkimushankkeiden toteuttamien Ruoka-aika-työpajojen satoa. Työpajoissa kansalaisryhmiä kokoontui Mikkelissä, Seinäjoella ja pääkaupunkiseudulla puhumaan ruuasta ja miettimään ohjauskeinoja planetaarisesti kestävän ruokavalion edistämiseksi. Lopputuloksena oli suuri joukko ruokaa koskevia toiveita ja ideoita. Edellä listasin muutaman. Sulattelen edelleen.

Yksinkertaista, reilua ja maittavaa

Kansalaisilla on yhteiskunnallista herkkyyttä ja laaja-alaisuutta, josta moni asiantuntija-asemassa toimiva voisi ottaa oppia. Kansalaisten puheessa ruuan tarkoitus ei tietysti ole olla vain terveellistä, vähähiilistä tai ympäristöystävällistä. Kansalaisten ruokaa koskevat unelmat ovat paljon moninaisempia.

”Ruuan tulee huomioida allergiat ja pitää nälkää, siitä on saatava kaikki ravinteet.”

”Ruuan tulee olla kohtuuhintaista, maistuvaa, prosessoimatonta ja helppoa valmistaa.”

”Tuottajien on saatava reilu korvaus.”

Tässä esimerkkejä siitä, miten kansalaispuhe yhdistää kestävän kehityksen ulottuvuuksia varsin yksinkertaiseen muotoon ja tuo tavoitteita lähelle arkikokemusta. Voisivatko ruokaketjun toimijat ottaa tästä onkeensa ja alkaa toteuttaa kansalaisten ruokaunelmiin sopivia tuotteita ja palveluita?

Kansalaisten murrosmielikuvitus

Ruoka-aika-keskustelujen lopputulos ei ole pelkkä toiveiden tynnyri, vaan kokoelma reiluiksi ja ripeiksi miellyttyjä ohjauskeinoja. Osallistujia voi hyvin perustein kutsua murrostaitoisiksi kansalaisiksi, joilta löytyy myös murrosmielikuvitusta. Murrostaituruus on muun muassa sitä, että ymmärtää kenellä on mahdollisuus toimia. Siitä kertoo kansalaisten keskusliikkeisiin kohdistama huomio. Kansalaiset myös näyttävät luottavan taloudellisiin ohjauskeinoihin – rahan uskotaan ratkaisevan niin alkutuottajan viljelypäätöksissä, kuluttajien valinnoissa kuin vähittäiskaupan ohjauksessa. Siksi ehdotettujen keinojen valikoimaan kuuluu lihan arvonlisäveron nostaminen ja ruokahävikin saattaminen maksulliseksi. Yhtä lailla huomio maataloustukien uudelleensuuntaamisesta kertoo varsin hyvästä alkutuotantoa koskevasta ymmärryksestä. Taloudellisesti tiukoilla olevaa toimialaa voidaan tehokkaasti ohjata taloudellisten kannustimien kautta. Miten lienee reiluuden laita? Kansalaiset ratkaisevat tähän ehdottamalla siirtymätukia – siis porkkanoita kepin oheen.

Listaa katsoessani tärkeimpiä tuloksia on kansalaisten mielikuvituksen ja poliittisen keinovalikoiman laajuus. He eivät kehittele vain ’ohjauskeinoja’ vaan suunnittelevat valitsevansa ruokavalioltaan esimerkillisiä kansanedustajia Arkadiamäelle, pitävänsä mielenosoituksia, järjestävänsä vertaisoppimistilaisuuksia, kokoontuvansa kansalaispaneeleihin ja vaikuttavansa ruuan kulttuurisiin juuriin: mainontaan, mielikuviin, kieleen ja esikuvien näkyvyyteen. Yhteiskunnallisen murroksen kerroksellisuus, monitahoisuus ja dynaamisuus on tullut moneen kertaan teoretisoitua akateemisessa kirjallisuudessa. Kansalaisilla ei näytä olevan vaikeuksia hahmottaa ja harjoittaa tällaista ruokapolitiikkaa.

Asiantuntija ei aina näe metsää puilta

Kansalaisten ryhmät tuottavat ideoita, jotka eivät aina ole asiantuntijan näkökulmasta toteuttamiskelpoisia tai ovat ennenkuulumattomia. Olisi kuitenkin peräti harkitsematonta sanoa, että tämän vuoksi kansalaisten käymällä murroskeskustelulla ei ole merkitystä. Väitän, että kumpaakaan näistä kriteereistä ei pitäisi käyttää kansalaisosallistumisen arviointiin. Kansalaiset tulivat ideoineeksi maataloustukien muutoksia, jotka vaatisivat EU-tason päätöksiä. Asiantuntijoiden arvioidessa näitä ideoita, niihin suhtauduttiin kohteliaan varauksellisesti. Maataloustuet tulevat päätetyksi EU:ssa varsin pitkälle aikataulutetun prosessin myötä, eikä kansallisten viranomaisten ole helppoa vaikuttaa päätöksiin. Tähän ’tosiasiaan’ törmäävät ’toteuttamiskelvottomat’ ideat kertovat siitä, että poliittisen päätöksenteon rakenteita ja toteutumisen edellytyksiä on muutettava. Samat prosessit, jotka voivat olla hallinnon asiantuntijoille heidän toimintansa kyseenalaistamattomia lähtökohtia, ovat kansalaisille uudelleen arvioinnin kohteita. Asiantuntija saattaa olla kokemuksensa myötä kapeakatseinen, eikä aina näe metsää puilta, vaikka totta on niinkin, että kansalainen on hallinnollisesti naiivi, kokematon ja kömpelö. Muutoshakuinen politiikka tarvitsee kumpiakin toimijoita.

’Kauppa saisi itse tehdä tällaisia projekteja – vai ollaanko me tärkeitä kaupalle?’

Kansalaisten osallisuus on demokraattisissa yhteiskunnissa itseisarvo, jolla voidaan tukea monipuolisia vaikutusmahdollisuuksia ja poliittista kulttuuria. Tämän ei kuitenkaan pitäisi antaa hämärtää sitä seikkaa, että osallistuminen on myös työtä. Se vaatii aikaa ja energiaa ja saattaa jopa kuormittaa osallistujia henkisesti ja tunnetasolla. On raskasta ottaa vastuuta, tulla haastetuksi, kyseenalaistaa itsensä, kuunnella ja toimia rakentavasti.

Ruoka-aika-prosessin osallistujat arvostivat heille tarjottua mahdollisuutta. Puolivuotisen prosessin aikana vain muutama henkilö jättäytyi pois hankkeesta, jossa kuitenkin käytettiin useampi lauantaipäivä ruuasta puhumiseen. Haastattelimme ihmisiä ja loimme tilaisuuksia antaa anonyymiä palautetta. Tuloksena oli varsin vähän negatiivista palautetta. Erityisesti mahdollisuus tavata muita ihmisiä inspiroi ja ilahdutti osallistujia. Ei tässä kuitenkaan ollut kaikki – kun osallistuja kysyy, ’Ollaanko me tärkeitä kaupalle?’, hän on osallistumisen ytimessä. Se on työtä, jolla oletetaan olevan vaikutusta.  

Lue lisää ruoka-aika-työpajojen tuloksista täältä.

The post Ruokapuhetta – arkisia ideoita ruokajärjestelmän muutoksen ohjaamisesta Mikkelistä, Seinäjoelta ja pääkaupunkiseudulta appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

The post ORSI & ETAIROS: Kaksoissiirtymä Osa II appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

The post ORSI & ETAIROS: Kaksoissiirtymä Osa I appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

It will be followed by a comment from Senior Research Fellow Tuuli Hirvilammi (Tampere University) who will speak on concrete eco-social policy proposals that could accelerate deep transformations. University Researcher Toni Ruuska (University of Helsinki) will talk about the skills and labor for deep transformations and sustainable local livelihoods.

The event is organized by two ongoing research projects in Finland: Towards an Ecowelfare state (ORSI) and Skills of self-provisioning in rural communities (SOS).

The post Deep Transformations: Connecting Social, Environmental and Economic Goals appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

Paikka: Espoo (Dipoli) ja Zoom

Mikä kannustaa suomalaisia vähähiiliseen ruokavalioon? Millaisia ovat kansalaisille sopivat reilut, ripeät ja oikeudenmukaiset keinot ruoan hiilijalanjäljen pienentämiseen? Miten keinoja voi ottaa käyttöön? Tutkimushankkeet ORSI ja JUSTFOOD selvittivät näitä kysymyksiä puoli vuotta kestäneessä työpajasarjassa, johon osallistui lähes 40 kansalaista Helsingistä, Mikkelistä ja Seinäjoelta.

Työpajoissa kansalaiset ideoivat keinoja ruokasiirtymään yhdessä tutkijoiden kanssa. Keinoja jatkojalostettiin päättäjiltä ja ruokaketjun toimijoilta saadun palautteen pohjalta. Lopuksi Aalto yliopiston muotoilun laitoksen opiskelijat suunnittelivat ideoiden pohjalta ratkaisuehdotuksia, joilla ideoita voitaisiin toteuttaa käytännössä.

Tervetuloa kuulemaan työmme tuloksia 20.4. klo 13-16. Tilaisuus järjestetään hybridinä Dipolissa (Espoo) ja Zoomissa.

Ilmoittaudu mukaan täällä: https://link.webropolsurveys.com/S/C57EFE8E9B2907B1

The post Kansalaisten ruoka-aika – Keinoja ruoan hiilijalanjäljen pienentämiseen appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.