28.5.2024

Sini Numminen & Tuija Kajoskoski

Kun suomalaiselta kysytään eurooppalaisessa tutkimushaastattelussa, että ”Onko teillä varaa pitää asuntonne sopivan tai riittävän lämpimänä?” lähes kaikki suomalaiset vastaavat, että ”Kyllä”. Osuus hiukan laski perinteisestä 98–99 %:sta 97 %:iin vuonna 2023. Suomessa pidetään asunnot lämpiminä, se on ehkä jopa jonkinlainen kunnia tai tapa. Kodissa ei saa olla kylmä ja sisälämpötilat ovat korkeat. Muusta voidaan tinkiä, mutta ei lämmityksestä.

Ei-vastaukset yllä mainittuun kysymykseen puolestaan, eli prosenttiosuus kansasta, jolla ei ole varaa pitää asuntoaan lämpimänä, on yksi EU:n neljästä virallisesta energiaköyhyysindikaattorista. Indikaattoria on seurattu vuosia ja koska Suomessa luku on pitkään pysynyt matalalla eli 1–2 prosentissa, on energiaköyhyys ollut viranomaisille, poliitikoille ja tutkijoille aika epäkiinnostava aihepiiri, ikävä kyllä. Viime syksynä nimittäin tuo mittari hyväksyttiin virallisesti EU:n energiatehokkuusdirektiiviin yhdeksi neljästä energiaköyhyysindikaattorista. Muut kolme mittaria ovat suhteellinen pienituloisuus; niin sanottu homeindikaattori eli onko kodissa hometta tai pahoja vuotoja; ja neljäntenä energialaskuihin liittyvät maksuvaikeudet. Kun näitä kriteereitä alkaa täyttyä, jäsenmaan täytyy parantaa näiden kansalaistensa asumisolosuhteita tai taloudellista tilannetta – siis lieventää heidän energiaköyhyyttään jollain tavalla. Tämä on merkittävä päätös jäsenmaiden kannalta, mutta asia tuntuu saaneen hyvin vähäistä huomiota Suomen julkisessa keskustelussa.

Väittäisimme, että eurooppalaiset kriteerit ansaitsevat kriittisen tarkastelun ensinnäkin siksi, että ne on muotoiltu pääasiassa muiden maiden tilanteita silmällä pitäen. Energiaköyhyystutkimuksen perinne on vahvaa monessa muussa EU-maassa, mistä myös termin määrittelyt periytyvät. Toiseksi, energiahaavoittuvuustutkimusta on tehty Suomessa äärimmäisen vähän, joten täällä tiedetään huonosti, ketkä tai millaisissa asunnoissa asuvat tosiasiallisesti voisivat tukea tarvita. Nimittäin, kysymys siitä, että pystyykö kansalainen pitämään asuntonsa riittävän lämpimänä ei aina ole oleellinen, esimerkiksi jos lämpötila-asia on jonkun toisen tahon hallinnassa, kuten kerrostaloasunnon talotekniikassa. Joskus kerrostaloasujan energiahaavoittuvuus jää kokonaan tilastoissa tunnistamatta.

Toisaalta, ”Kyllä” vastannut omakotitaloasuja, joka itse pystyy vaikuttamaan kotinsa sisälämpötilaan, on energiakriisitalvena saattanut laskea niitä reippaastikin, mikä on toki hyvä asia niin ilmaston kuin globaalin energiaoikeudenmukaisuudenkin näkökulmasta. Ei ole kuitenkaan kunnollista tietoa siitä, kuinka usein lämpötilan lasku oli niin reipasta, että se on ollut jopa haitallista esimerkiksi terveyden kannalta. Lisäksi, samaan aikaan kun suomalainen kyselytutkimushaastateltava vastaa, että ”Kyllä, minulla on varaa pitää asuntoni lämpimänä”, ei tiedetä, mistä muusta sama vastaaja on mahdollisesti joutunut tinkimään. Kykenevätkö eurooppalaiset energiaköyhyysindikaattorit siis tavoittamaan energiamarkkinoiden kaikista haavoittuvimmat kotitaloudet? Toisaalta, joutuuko suomalainen viranomainen nyt laatimaan energiaköyhyyden lieventämisen politiikkatoimia ryhmille, jotka eivät todellisuudessa minkäänlaista tukea tarvitse?

Miten energiaköyhyyttä sitten tulisi Suomessa mitata? Voidaan esimerkiksi laskea kotitalouden tulojen ja energiamenojen suhde. Vuonna 2022 kerätyn kyselyaineistomme omakotitaloasujien (N=4295) energiaan käyttämä prosenttiosuus heidän käytettävissä olevista tuloistaan vuonna 2021 oli 7 % (mediaani). Se ei vielä välttämättä ole kauhean paljon. Toisaalta, melkein viidenneksen vastaajan kohdalla (18 %) tuo osuus ylitti 10 % tuloista. Tällaiset taloudelliset mittarit, kuten tuo 10 prosentin ylitys, ovat yksi vaihtoehto energiaköyhyyden mittaamiseen. Silloin tulee toki huomioida se, että lasketaan pois ne kotitaloudet, joilla menee hyvin, kuten esimerkiksi ne, joilla on suuret tulot. Oikeiden rajojen löytäminen ei ole koskaan suoraviivaista.

Yksi mahdollisuus tai vivahde lisää olisi tarkastella kansalaisten subjektiivista kokemusta liittyen heidän asumisolosuhteisiinsa ja energian hintaan eli niin sanottua subjektiivista energiaköyhyyttä. Kyselytutkimuksessamme oli kysymys, jossa mitattiin rasitetta, jota vastaaja kokee energiakustannuksistaan. Jopa 27 % vastaajista valitsi vaihtoehdon ”Kyllä, säännöllisesti”, kun heiltä tiedusteltiin asiaa. Kysymys kuului tarkalleen ottaen näin: ”Koetteko kotinne energiakustannukset rasitteeksi, kotitaloutenne tulot huomioon ottaen?” Vaihtoehtoina oli ”Ei”, ”Hieman”, ”Joskus” ja ”Säännöllisesti”. Korkea osuus (27 %) varmasti osittain heijastelee huolta energiakriisin aikana, jolloin energian hinnat nousivat roimasti ja puhuttiin jopa sähkön loppumisesta. Ristiriita virallisten energiaköyhyysmittarien tarjoaman mielikuvan kanssa Suomesta likipitäen kokonaan ei-energiaköyhänä maana on kuitenkin huomattava.

Tarkastelimme aineistossa myös sitä, onko vastaajien tausta tilastollisesti merkittävällä tavalla riippuvainen energiahaavoittuvuuteen. Havaitsimme monia kiinnostavia eroja eri tavoin lämmitettyjen asuntojen välillä. Esimerkiksi maalämpöpumpun omistajat olivat kaikista vähiten kuormittuneita eli kokivat vähiten subjektiivista energiakustannusrasitetta. He myös maksoivat vähiten energiastaan (suhteessa tuloihin) ja heidän kotinsa olivat myös pinta-alaltaan suurimpia. Mitä se tarkoittaa? Ainakin sitä, että maalämpöpumppu vähentää merkittävästi energiahaavoittuvuuden riskiä. Tämä on tärkeä uusi tieto suomalaisesta omakotitaloasumisesta. Myös ne kotitaloudet, jotka lämmittivät kotiaan pelkästään puulla, olivat paremmassa asemassa kuin muut.

Löysimme myös monia muita kiinnostavia, yllättäviäkin asioita. Esimerkiksi osa vastaajista, jotka taloudellisella mittarilla maksoivat energiastaan suhteellisen paljon, eivät aina kokeneet kustannuksia rasitteena, ja päin vastoin. Esimerkiksi öljylämmittäjät kuluttivat varsin usein yli kymmenen prosenttia tuloistaan energiaan, mutta he taas eivät olleet sen kuormittuneempia kuin vertailuryhmä. Ehkä öljylämmittäjät ovat vuosien mittaan tottuneet energian hinnan heilahteluihin. Tilastollisesti merkittäviä eroja löytyi myös esimerkiksi lapsiperheiden kohdalla. Heillä ei ollut aina välttämättä sen suuremmat energiamenot kuin muilla kotitalouksilla, mutta energiakustannukset rasittivat heitä merkittävästi. Ymmärrettävästi – lapsiperheillä on paljon menoja ja vastuu lapsista heijastuu. Muita tutkimuksemme tuloksia voi lukea Energy & Buildings -lehden artikkelistamme.

Yhteenvetona voisimme todeta, että huomattava ristiriita ”virallisten” mittarien ja kyselyaineistomme omakotitaloasujien antamien vastausten välillä vaatii lisäselvityksiä. Energiaköyhyys tai -haavoittuvuus tunnetaan Suomessa huonosti ja se voi olla usein piilossa. Ehdotamme, että tutkimuksessa otettaisiin tarkasti huomioon kotien käyttämät kaikki erilaiset lämmitysaineet ja -tekniikat, ja yritettäisiin löytää parhaita tapoja tunnistaa lämmitystapoihin liittyvät haavoittuvuudet, jotka ovat sangen erilaisia jos ajatellaan vaikkapa puulämmitystä, öljylämmitystä tai sähköpohjaisia lämmityslaitteita. Jos EU:n indikaattorit sopivat Suomeen, niin hyvä, mutta jos eivät, vaarana on, että Suomessa joudutaan tekemään energia- ja tukipolitiikkaa, joka osittain hyödyttää myös varakkaita. Sehän ei ole tarkoituksenmukaista. Löytömme maalämpökotien hyväosaisuudesta rohkaisee myös kysymään, että kenellä on Suomessa mahdollisuus osallistua energiamurrokseen eli tehdä energiaremontteja ja päästä nauttimaan edullisesta energiasta? Toistaiseksi eriarvoisuutta ei ole katsottu Suomessa energiapoliittisena kysymyksenä, koska energia on ollut melko halpaa kaikille. Ehkä näin ei enää ole tulevaisuudessa, vaan asiaa tulisi katsoa myös energiaoikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Lue lisää tutkimuksesta: Numminen, S., Kajoskoski, T., Kaltampanidis, Y., & Jalas, M. (2024). Energy vulnerability of detached home owners in Finland: An explorative study. Energy and Buildings, 310, 114082. https://doi.org/10.1016/j.enbuild.2024.11408

The post Energiaköyhyyden mittaamisen haasteet: kuinka tunnistaa haavoittuvat kotitaloudet Suomen kontekstissa? appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

Sini Numminen

Tilastot ovat tapa jäsentää maailmaa ja luovat pohjan politiikkatoimille. Yksikään ministeriö ei jätä viittaamatta tilastoituihin lukuihin. Kuinka suuri osa kansasta? Kuinka paljon muutosta edelliseen vuoteen verrattuna? Kuinka moni vielä käyttää lämmittää kotinsa kevyellä polttoöljyllä? Tilastot ovat tietorakennelmia, jotka kerätään systemaattisesti ja samoin menetelmin vuosikymmenten yli. Tiedonkeruussa on tärkeää, että mittauspisteet ovat keskenään vertailukelpoisia; ei ole suotavaa, että tilaston laatija käy hötkyilemään.

Joskus maailma kuitenkin muuttuu, jolloin vanhat tiedonkeruutavat eivät enää tuota riittävän tarkkoja kuvia maailmasta. Havaitsimme tämän yllättäen, kun kävimme läpi keskeisimpiä tilastoja, jotka kuvaavat sitä, millä lämpöaineilla Suomen pientalot lämpenevät. Analysoimme toissa syksynä ORSInkin kanssa yhdessä kerättyä energiakyselyaineistoa (N=5000), ja huomasimme, että suomalaiset pientaloasujat ovat hurahtaneet uusiutuviin. Aurinkopaneeli löytyi jopa 12 % vastaajalta. Ilmalämpöpumppu oli yli puolella. Keskeisin havaintomme oli, että vain pienellä osalla vastaajista oli yksi ainoa lämmityslaite. Tyypillisesti löytyi kaksi tai kolme, mutta jopa viisi erilaista laitetta. Joissain talossa käytettiin esimerkiksi kaukolämpöä ensimmäisen ja sähkölämmitystä toisen kerroksen lämmittämiseen. Öljypannu esiintyi useammin jonkun toisen lämpölaitteen, kuten ilma-vesi-lämpöpumpun kanssa, kuin yksinään.

Kuinka yleistä tällainen monilämmittäminen Suomen pientaloissa on? Miten energiamurros näkyy tilastoissa? Halutessamme verrata aineistoamme virallisiin pientalojen lämmitystä kuvaaviin tilastoihin, emme löytäneet sopivaa. Tietoa monilämmityksestä ei kerätä tällä hetkellä! Emme tiedä, millä tavoin uudet ja hajautetut energiajärjestelmät ovat pikkuhiljaa hiipineet Suomen vanhempiin öljy- ja sähkölämmitystaloihin ja uudempiin maalämpötaloihin. Pientalojen yleisin lämmitysmaailma aineistossamme muodostui, täysin yllätyksettömästi, sähkölämmityksen, puulämmityksen ja ilmalämpöpumpun kolmikosta. Vanhoista laitteista ei luovutakaan, vaan lämmityslaitteistoa kertyy nurkkiin, niin kuin keittiöelektroniikkaa aikoinaan. Usein laitteistot yhdistetään teknisesti yhteen toimiviksi hybridiratkaisuiksi.

Se, mitä viralliset tilastot kertovat, on pelkkä kiinteistön ”päälämmityslähde”. Yksi yleisesti tutkimuksissa ja uutisissa hyödynnetty tietokantatilasto on nimeltään Rakennukset ja Kesämökit (Tilastokeskuksen tilastotunnus 116h), joka puolestaan pohjautuu rakennustietokantaan. Rakennustietokanta on tietenkin pääasiallisesti olemassa aivan toisia toimijoita, kuin energiatutkijoita, energiatoimittajia tai energiaministereitä varten, ehkä kaikki omakotitalojen energiaremontit eivät rekisteröidy sinne, mikä puolestaan johtuu laista: kaikki energiaremontit eivät vaadi rakennuslupaa. Se, joka haluaa olla ajan tasalla käynnissä olevasta energiamurroksesta ja siitä, miten Suomi todella lämpenee, tarvitsee juuri energiaremonteista yksityiskohtaisen tarkan tiedon! Rakennukset ja Kesämökit kertoo, että kivihiiltäkin poltetaan yhä. Käsi ylös, kuka vielä asuu jossain niistä 5742:sta omakoti- tai paritalosta, jonka ”päälämmityslähde” on kivihiili (huom. kaukolämmölle on oma kategoriansa).

Päälämmityslähdeajattelulla on muutamia harmillisia seurauksia. Ensinnäkin se antaa väärän kuvan pientalojen lämmityksestä. Toiseksi se typistää kotitaloudet passiivisiksi ainokaisten energialähteidensä vangeiksi, ja sitä kautta pitää yllä vanhentunutta käsitystä, jossa keskusjohtoinen energian tuotantosektori on tärkein kotien energiamaailmoja määrittävä toimija. Uskon, että moni sähkölämmittäjä on sähkölämpöpatteriaan viisaampi ja hyvin aktiivinen ja hintatietoinen. Talvipäivän kulutusjousto on arkipäivää. Sen haistaa, kun kävelee omakotitaloalueella päivänä, kun sähkön hinta hipoo pilvissä. Lämmitysmuotojen välillä vuorotellaan. Älyohjaus yleistyy, tosin tutkimus on vähäistä, joten emme tiedä, miten yleistä. Jääkö älyohjaus vain pienen teknisesti osaavan harrastelijaporukan puuhaksi? Maanlaajuista tietoa erilaisista kulutusjoustotyyleistä ja -tavoista on niukasti.

Kolmanneksi päälämmityslähdeajattelu harhauttaa lainsäätäjää. Otetaan esimerkki suomalaisesta omakotitalosta, jossa on takka, keskussähkölämmitys, muutama ilmalämpöpumppu ja aurinkolämpö. Siksi, että kiinteistö on aikoinaan rekisteröity sähkölämmitystaloksi, se todennäköisesti tällä hetkellä lasketaan tuohon 505245 pientalon suuruiseen Rakennukset ja Kesämökit -tietokannan sähkölämmittäjäporukkaan. Tämä sitä huolimatta, että ei ole tietoa, käytetäänkö tuossa talossa sähkölämmitystä enää juurikaan, taikka monenako päivänä vuodesta. Puoli miljoonaa nousee kauhu-uutisotsikkoon aina, kun hinnat sahaavat sähköpörssissä. Vaikka sähköpattereita kyllä seisoa töröttää meidänkin kyselyaineistomme joka toisessa pientalossa, pelkällä sähköllä lämpesi vain 1,8 % kodeista, mikä koko Suomen pientalojen lukumäärään suhteutettuna vastaisi 19 000 kotia. Ero on melkoinen.

Tämä innostaa kysymään, että millaisiin johtopäätöksiin sähkötukien laatija viime talvena 2022–2023 olisi päätynyt, jos puolen miljoonan sähkölämmittäjän sijasta oltaisiin puhuttu parista kymmenestä tuhannesta sähkölämmittäjästä ja puolesta miljoonasta hybridisähkölämmittäjästä? Olisiko yksityiskohtaisempi ja tarkempi lämmitystapatieto auttanut lainsäätäjää näkemään, millä kotitalouksilla on todellinen sähkötuen tarve, ja millä ehkä vähän vähäisempi? Ainakin se neljäs ja viimeinen sähkötukimuoto, eli automaattinen sähkön suurkuluttajien tuki, olisi ehkä ennalta voitu ennustaa kilahtavan lähinnä rikkaampien kotitalouksien pussiin, niin kuin se lopulta tekikin.

Yksi nopea ratkaisu hybridilämmityksen tunnistamiseen tilastoissa voisi olla päivittää erästä toista tilastoa, joka on nimeltään Kotitalouksien kulutus (Tilastokeskuksen tilastotunnus 13qk). Se kerätään kansalaishaastatteluilla joka kuudes vuosi. Kyseinen haastattelututkimus sisältää tällä hetkellä yhden kysymyksen lämmityksestä, ja se kuuluu näin: ”Mikä on asuntonne päälämmityslähde?” Tutkimusta voisi täydentää jatkokysymyksellä, tai muotoilla haastattelu lämmitysmuotojen osalta kokonaan toisin. Haastateltavaa voisi vaikkapa pyytää listaamaan kodin keskeiset lämmitysratkaisut (1 – N). Silloin pientalovastaaja ei joutuisi mielivaltaisesti järjestelemään lämmityslaitteitaan arvojärjestykseen. Niin kauan, kun tilastotieto tarjoilee kotien lämmitystavoista ja -laitteista kuvan ajalta ennen energiamurrosta, ehkä tuolta 80- tai 90-luvuilta, on parempi käyttää määrällistä (GWh) polttoainekulutustilastoa Asumisen energiakulutus (Tilastokeskuksen tilastotunnus 11zr). Sen perusteella tiedämme esimerkiksi sen, että määrällisesti eniten käytetty Suomen pientalojen lämpöaine vuonna 2022 oli polttopuu (39 % lämmöstä). Mutta emme tällä hetkellä tiedä, missä tuo polttopuu täsmälleen palaa. Tuota tietoa odotellessa.

Tutkimus Päälämmityslähteestä monilämmitykseen: suomalaisista pientaloista on tullut toisiaan täydentävien ja vuorottelevien energiajärjestelmien hybrideitä (Numminen, Silvikko de Villafranca & Hyysalo, 2023) on kokonaisuudessaan luettavissa Alue ja Ympäristö -lehdestä: https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/125979

The post Harha puolesta miljoonasta sähkölämmittäjästä appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.

Keräsimme elo-syyskuussa suomalaisten näkemyksiä ja kokemuksia energian kustannuksista ja energiaremonteista. Saimme noin 5000 vastausta, mikä on huima määrä. Suuret kiitokset kaikille vastaajille! Kysymyksiä oli viisi sivua, ja vastaajien tarkkuus ja huolellisuus kysymyksiin vastaamisessa on ollut ilostuttavaa. Energiahaavoittuvuutta tai energiaköyhyyttä ei ole Suomessa tutkittu kovinkaan systemaattisesti, koska valtakunnallisesti sitä ei ole nähty merkittävänä ongelmana, ainakaan tähän asti, kunnes sähkön hinta kaksin- tai kolminkertaistui muutamassa kuukaudessa. Huoli ja hintastressi heijastui myös tämän kyselyn vastauksissa. Kirjoitan tässä joistain ensimmäisistä havainnoista; tarkemmat analyysit ovat vasta tekeillä.

Vastaajien profiili

Aluksi haluan tarkentaa, millainen oli tyypillinen vastaaja tähän kyselyyn. Kyselyä markkinoitiin ORSI:n viestintävälineiden lisäksi Suomen Omakotiliitto ry:n jäsenille. Yhdistyksellä on 70 000 jäsentä ympäri Suomen, mutta eniten Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Tämä heijastui myös vastaajaotokseen. Suurin osa vastaajista asuikin Uudellamaalla. Tyypillisesti vastaajat myös asuivat omakotitalossa, joiden pinta-ala oli 140 m² (mediaani, vaihteluvälillä 8 ja 800 m²), asui korkeintaan kahden hengen taloudessa, oli palkkatöissä tai eläkkeellä, ja iältään 50–70-vuotias. Aineisto ei siis edusta kaikkia suomalaisia, mutta vinoumat kuuluvat kyselytutkimuksiin; tulosten tai johtopäätösten ja yleistettävyyden kanssa täytyy vain ymmärtää olla tarkkana. Tilastollisesti merkittävän suuri aineisto kuitenkin mahdollistaa (seuraavassa vaiheessa) klusterianalyysien teon: selvitämme, vaikuttaako esimerkiksi asunnon koko, lämmitysmuoto tai yksittäinen lämmitystekniikka tai perheen koko, tulotaso ja energiasta vuodessa maksettu hinta siihen, miten energian kustannukset koetaan.

Energian hinta huolestuttaa

Vastausten analyysissä on toistaiseksi ehditty keskittyä perustatistiikkaan, mutta moni löydös yllättää. Kuten se, että jopa 51 prosenttia vastaajista on erittäin huolissaan tulevaisuuden energian kustannuksista. Se, että kysely osui aikaan, jolloin media oli täynnä hiukset pystyyn nostattavia energia- ja sotauutisia (elo- syyskuussa 2022 mediassa oli enemmän uusia energia-aiheita kuin ehkä vuosikymmeniin), ei voi yksinomaan selittää näin korkeita lukuja. Eikä myöskään kyselyiden taipumus houkutella vastaajiksi niitä henkilöitä, joita kulloinenkin aihe koskettaa, tässä tapauksessa siis huolestuneita. Kun Suomi oli vielä muutama vuosi sitten Euroopan halvan sähkön maita suunnilleen Puolan hintatasolla, maksoi sähkö syyskuussa 2022 uusissa sähkösopimuksissa jo selvästi yli EU:n keskitason. Vastaajista huomattavan monella oli suora sähkölämmitys käytössä, joten en ihmettele ollenkaan, että kodeissa ollaan huolissaan. Jos tähän mennessä oma sähköyhtiö ei ole lähettänyt hinnankorotuskirjettä, sen tiedetään olevan valmisteilla ja pian matkalla.

Energiakriisi tuo esiin uusia energiahaavoittuvien ryhmiä

Kyselyssä oli eräs keskeinen energiahaavoittuvuutta mittaava kysymys: ”Koetteko kotitaloutenne energiakustannukset merkittävänä taloudellisena rasitteena, kotitaloutenne tulot huomioon ottaen?” Tämänkin kysymyksen vastausjakauma yllätti: yli neljäsosa kertoi energiakustannusten olevan säännöllinen rasite. Osuus on yllättävän suuri Suomessa, josta ei ole viime vuosikymmeninä raportoitu laajaa kotitalouksien kokemaa energiakustannusrasitetta tai energiaköyhyyttä. Kyselyn öljy- ja sähkölämmittäjät valitsivat vaihtoehdon ”säännöllisesti” selvästi useammin kuin muut. Kun Suomessa muutama harva, kauan sitten tehty energiaköyhyystutkimus on todennut öljylämmittäjien kuuluvan energiaköyhyyden riskiryhmään, saattaa olla, että myös sähkölämmittäjät täytyy ynnätä tähän ryhmään mukaan.

Toisaalta, eräs erittäin kiinnostava havainto aineistosta on se, miten monipuolisesti erilaisia lämmitysjärjestelmiä vastaajilla oli. Siitä syystä yhden ainoan (pää)lämmityslähteen perusteella tehtävät johtopäätökset eivät välttämättä kerro todellisuudesta riittävän kattavasti. Pelkästään yhteen lämmityslähteeseen nojaavat kodit nimittäin olivat jo vähemmistössä. Monella oli kaksikin erilaista pannua tai pumppua ja vielä lisäksi ehkä aurinkopaneeleita tai -keräimiä. Yleisin lämmitysenergian lähde kylläkin oli puu: 70%:<n kodissa poltettiin puuta enemmän tai vähemmän. Ilmalämpöpumppu oli useammalla kuin joka toisella. Yksi keskeinen tutkimuslinjamme onkin energiaratkaisujen kombinaatioiden ja niiden vaikutusten selventäminen sekä energiahaavoittuvuuden että hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta.

Kyselyllä selvitettiin myös, mitä vastaajat olivat tehneet energiakustannusten hillitsemiseksi.  Autoilua oli vähentänyt 44% vastaajista. Puhumattakaan huonelämpötiloista, joita 60% vastaajista oli laskenut vähintään joissain huoneissa tai osaksi aikaa viime talvena. Ja jopa 8% vastaajista harkitsi muuttoa uuteen asuntoon; 4% pohti uuden työpaikan hankkimista. Melkein puolet suunnitteli jonkinlaista energiaremonttia, yleisimmin aurinkopaneeleita, ilmalämpöpumppuja tai vesi-ilmalämpöpumppuja. Avoimissa kentissä vastaajat kertoivat mm. vähentäneensä matkailua, saunomista, sähkölaitteiden käyttöä ja ruokahävikkiä, ja lisänneensä etätöitä ja mökillä oloa. Toisaalta, muutama kertoi hankkineensa uuden, vähemmän kuluttavan auton. Oman tilanteen äärimmäisyyttä kuvastavia vastauksia annettiin vapaakentässä myös useita. Joidenkuiden oli täytynyt jopa tinkiä lääkekuluista, tai asunto laittaa myyntiin.

Energian hinta ja suomalaiset kodit -kysely on yhdessä VaasaETT OY:n, Aalto-yliopiston, Suomen Omakotiliitto ry:n ja ORSI-hankkeen kanssa toteutettu kyselytutkimus, joka toteutettiin elo- syyskuussa 2022 Webropol-alustalla. Tutkimusta rahoittaa Tekniikan Edistämissäätiö (Post Docs in Companies -ohjelman kautta) ja Suomen Akatemian Strateginen Tutkimusneuvosto (ORSI-hanke). Kyselyyn osallistuneiden kesken arvottiin viisi lahjakorttia ja ne on toimitettu voittajille lokakuussa.

The post Ensimmäisiä tuloksia energiakyselystä—puolet vastaajista erittäin huolissaan tulevaisuuden energian hinnoista appeared first on ORSI - Towards Eco-Welfare State.